Lintu ja lapsi

Torstai 3.7.2008 klo 11:07 - Pirjo Helminen

Se istahti pation kattolaudoitukselle hetkeksi mato suussaan, pieni talitintti. Se näytti odottavan jotakin. Hetken päästä katon ja seinän välistä pyrähti ulos toinen samanlainen ja matoa kantanut lintu meni  kolosta sisään. Oli hauska seurata kun siinä lastenhoitovuoro vaihtui.

Myöhemmin istuimme miehen kanssa patiolla. Viereisessä koivussa kävi kuhina ja tavaton sirkutus. Talitinttipariskunnalla oli suuri hätä lastensa puolesta. Olimme tunkeutuneet heidän reviirilleen.

Nyt nuo lapsukaiset ovat jo maailmalla.  Niin äkkiä kasvetaan lintumaailmassa aikuisiksi.

Niin äkkiä  tuntuu aikuistuminen käyneen omankin pojan kohdalla. Bensan hinnannousu, ruokalaskun suuruus ja pankkitilin saldo puhuttavat kohta.

Maailman tapahtumien keskellä Taivaan Isä on kuitenkin luvannut huolehtia meistä ja meidän lapsistamme. Linnuistakin.

Aamun hauskuudet

Perjantai 6.7.2007 klo 11:11 - Pirjo Helminen

Teehetki aviomiehen kanssa,

iloinen seurakuntalainen ja häneltä saatu kutsu seurakuntavierailulle

ja kattopelti, joka vihdoinkin oli tullut rautakauppaan.

Siunausta runsain mitoin jo heti aamusta. 

Päivän teksti

Torstai 14.6.2007 klo 12:33 - Pirjo Helminen

Kesä tuntuu menneen menojaan. Koiran ulkoilutuslenkillä se haukkuu puun juurella toheltavan naakan ja tiellä kävelevän miehen-varmuuden vuoksi.

Tiellä kävelevä mies kulkee teepaidassaan, minulla on paita, villatakki ja vielä takkikin, ja silti paleltaa. 

Niin erilaisiksi meidät on rakennettu. Raamatun mukaan mieheksi ja naiseksi, erilailla kokeviksi ja tunteviksi yksilöiksi.

Ja herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu.(1 Moos." 2:7, 3:19)

Takapihalla seisovat kottikärryt. Ne ovat täynnä muurauslaastia. Miehet purkavat ensin seinää ja latovat sitten tiilet takaisin paikoilleen, otsat hiessä.

Aika on...

Torstai 15.2.2007 klo 13:41 - Pirjo Helminen

Viikon alussa murrosikäinen totesi harmistuneena: "Taas kaikki kaverit lähtee ulkomaille hiihtolomalla. Mihis me mennään?"

Suklaata mussuttava ja keittiöremontista haaveileva äiti-ihminen havahtui. Mikä ihmeen hiihtoloma? Vastahan joululomasta päästiin. Unohduksestani lievää syyllisyyttä tuntien, yritän tarjota lääkkeeksi vaikka laskettelureissua paikkakunnan lähimmälle kunnolliselle mäennyppylälle. "Innostais jos olis ne kaverit", kuului vastaus. Laivareissu Tallinnaan sai yhtä laimean vastaanoton.

Kovaa on tämä nykynuorten elämä. Kun on kaikkea eikä mitään sitten kuitenkaan. 

Äiti-ihmisen tehtäväksi jää olla se järkevä aikuinen, vaikka ihan muuta tekisi mieli tehdä. Sillä äiti-ihminen tietää, että kaikella on aikansa.

Aika on itkeä, aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia. Aika on etsiä ja aika rakastaa. Aika on hoivata lastaan ja kerran päästää hänet menemään.

Parempi on köyhä ja viisas nuorukainen, kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää kuuntele toisten neuvoja, sanotaan Saarnaajan kirjassa (luku 4, jae 13).

Oikein hyvä tuo raamatun periaate. Sitä tässä on vielä vähän aikaa harjoitella. 

Arjen riemuja

Tiistai 2.1.2007 klo 10:26 - Pirjo Helminen

Tammikuun alku ja vettä sataa. Koiraa ulkoiluttaessa juuri laitetut hiukseni lässähtävät. Talon edustalla jouluvalot näyttävät kummallisen valjuilta.

Sisällä talossa likapyykkikasa on taas vuoren kokoinen ja koira ravistelee pisarat turkistaan iloisesti pitkin pesuhuoneen seiniä. Niitä pyyhkiessäni muistuu mieleen Pekka Ruuskan tekemän laulun pätkä: "Hei Isä Jumala jos kuulet mua ja muistat vielä, tahdon sanoa sinulle sen. Joskus työstä käy, ihmisen eläminen" 

Kiinnisidotut

Keskiviikko 13.12.2006 klo 15:09 - Pirjo Helminen

Ihan liian pieneksi käyneessä pinnasängyssä makaa tyttö ja tuijottaa tyhjyyteen. Tyttö on sidottu kädestään kiinni pinnasängyn laitaan. Hän on yhdeksänvuotias.

Kamera kuvaa salaa romanialaisen orpokodin karmeutta tv- dokumenttiin. Sisälläni viha nousee.

Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." (Matt.27:35,37)

Niin vähän olemme elämästä oppineet.

Brittiläiseen perheeseen onnellisesti adoptoidun pienen kiinalaistytön ilmapallo nousee tuuleen. Se menee Kiinaan. Ja Jeesus, Hän nousi haudastaan. 

Vesi vanhin voitehista

Perjantai 1.12.2006 klo 13:25 - Pirjo Helminen

Joulukuun alku. Lumettomalla takapihalla uskomaton näky. Linnut ovat kokoontuneet kylpyyn. Hetken pienessä lammikossa käy vilske; höyhenet pöllyävät ja vesi lentää.

Vesi vanhin voitehista, sanoo vanha sananparsi. Sama ajatus löytyy myös Johanneksen evankeliumista. Siellä Jeesus sanoo: Mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. (Joh.4:14)

Maailman uhkakuvien keskellä tuntuu lohdulliselta tietää, että meistä pidetään huolta, sekä ulkoisesti, että sisäisesti.  

Isänpäivänä

Sunnuntai 12.11.2006 klo 11:12 - Pirjo Helminen

Mitä ihmettä varten olen täällä?

Sunnuntai 24.9.2006 klo 12:16 - Päivikki Pajulehto

Ystäväni antoi minulle Rick Warrenin kirjan Tavoitteena ELÄMÄ - Mitä ihmettä varten olen täällä? Tarkoitus vie eteenpäin (Päivä 2005). Kirja ei ensi näkemältä houkuttanut lukemaan, mutta ystäväni saatteli minua ajatuksella "Se vie mukanaan. Tulet vielä hämmästymään." Niin tapahtuikin, sillä kirja "on opas 40-päiväiselle hengelliselle vaellukselle, joka auttaa lukijaa löytämään vastauksen elämän tärkeimpään kysymykseen: mitä ihmettä varten olen täällä?" (s. 7). Vaikka uskovana asiat ovat osapuilleen selvät, olen silti nauttinut "matkanteosta", jonka alussa tosin vasta olen. Kirjoittajalla on niin syvälle luotaavia näkökulmia elämään, että luen niitä mielelläni - ja koen toivoakseni myös muutoksen itsessäni kuten ne monet muut Raamatun henkilöt, jotka aikoinaan kävivät läpi erilaisia 40-päivän tai -vuoden jaksoja.
Nyt haluan kuitenkin jakaa kanssasi kirjassa siteeratun runon kappaleesta Sinä et ole sattuma (s. 24, 25), sinuakin siunaamaan.

Sinä olet hyvästä syystä se, joka olet.
Olet osa upeaa suunnitelmaa.
Olet arvokas, täydellinen ja ainoa laatuasi,
mies tai nainen, Jumalan tilaustyötä.

Sinulla on ulkonäkösi hyvästä syystä.
Jumala ei luonut sinua sattumalta.
Jo äitisi kohdussa Hän sinut muovasi,
olet juuri se, joksi Hän sinut tahtoi tehdä.

Vanhempasi olivat juuri Hänen valitsemansa,
ja tuntuipa sinusta miltä hyvänsä,
hekin olivat Jumalan suunnitelman räätälintyötä
ja kantavat itsessään Mestarin sinettiä.

Eikä elämäsi vamma ollut helppo kohdata.
Myös Jumala itki sen koskiessa sinuun;
sen kuitenkin sallittiin muovata sydäntäsi,
jotta kasvaisit Hänen kaltaisuudessaan.

Sinä olet hyvästä syystä se, joka olet.
Mestarin käsi on sinut muovannut.
Sinä olet, kuka olet, rakastettuna,
koska Jumala on olemassa.

        Russell Kelfer

Ihmemies

Maanantai 11.9.2006 klo 13:52 - Pirjo Helminen

Elokuvassa ihmemies menee ja pelastaa maailman. Kovin on heiveröisillä hartioilla se työ.

Psalmi 53:7 Kunpa Siionista jo tulisi apu Israelille! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Eihän luovuteta, eihän? 

Ensimmäinen syyskuuta

Perjantai 1.9.2006 klo 14:09 - Pirjo Helminen

Syksy on, sen aika nyt on, saapua luonnostaan...

Tuo laulu tuli mieleen, kun katsahdin ikkunasta ulos.

Saman voi sanoa myös Jesajan kirjan sanoin: Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.

Hyvä on Herra, syksylläkin.

Perjantaitili

Perjantai 18.8.2006 klo 11:09 - Pirjo Helminen

Tuolilla käytetty paita, toisella housut.
Lattialla hiekkaa, pöydällä nippu
vanhoja valokuvia.
Oi nuoruus!

Nostalgiapuuskassani kuuntelen
rahisevan kasetin.
Siivous pysähtyy hetkeksi.

Kerran Jeesus kärsi ja ristin alla Maria itki,
mutta Jumala rakastaa maailmaa.

Ennen syksyä

Torstai 17.8.2006 klo 14:49 - Pirjo Helminen

Vielä on kesää jäljellä. Nautitaan siitä.

Kiitollinen

Maanantai 7.8.2006 klo 18:42 - Pirjo Helminen

-siitä, että Taivaan Isä on antanut kauniin kesän

-siitä, että Taivaan Isä on ollut mukanamme lomallakin

-siitä, että seurakunnassa on ystäviä

-siitä, että seurakuntamme kasvaa

Nirsoilija ostoksilla

Keskiviikko 5.7.2006 klo 15:39 - Pirjo Helminen

Kävelin paikkakunnan vaatekauppaan, taas kerran. Myyjä tietää jo tyylini -ja tapani- ja yritti kaikin voimin palvella. Tangolta mukaan tarttuikin kaksi vaatetta, joita sitten sovitin.

Sovituskopissa tuli hiki. Asiaa edesauttoi näkyvyyttä tai mitään muutakaan läpäisemätön tumma verho. jonka takana voi pukeutua. En tiedä minkä tähden sovituskopit tehdään sellaisiksi saunoiksi. Kuumaa siis oli, vain vihta puuttui.

Naama punaisena maksoin sitten ostokseni. En saanut ihan sitä mitä etsin, mutta jotakin kuitenkin. Ja joku jossakin kehtasi sanoa, että ostoksilla käynti on kuin terapiaa.

Matt.6:28-30: "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta; eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: Edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!"

Tuon kun aina muistaisi.

Päivän keitto

Torstai 29.6.2006 klo 23:48 - Pirjo Helminen

Puikulaperunoita ja kalaa (sitä pakastealtaassa uinutta).

Ilahduttava puhelinkeskustelu seurakuntalaisten hyvinvoinnin tärkeydestä, erään aktiivisen seurakuntalaisen kanssa.

Vanha lempisarja televisiosta, ja illalla vielä oman saunan löylyt.

Hyvä, rikas ja siunattu päivä. 

Juhlien aikaan

Torstai 15.6.2006 klo 10:55 - Pirjo Helminen

Kauniisti katettu pöytä seisoi aulassa. Kohotimme maljat, kättelimme toisiamme ja seurustelimme. Kauniisti ja hillitysti. Sitten oli aika siirtyä toiseen saliin, puhallinorkesterin konserttiin. Oli mukava olla erään yrityksen juhlissa, johon paikkakunnan koko väki oli tervetullutta.

Mieleen jäivät ohjelmaa leppoisasti vetäneen juontajan sanat soittokunnalle: -Tässä kovin lyhytjännitteisessä maailmassa on hienoa nähdä, että vielä on jotakin pysyvää. Vielä on ihmisiä, jotka haluavat sitoutua johonkin, vaikka tällaiseen orkesteriin.

Osuvasti sanottu. Sitoudutpa sitten soittokuntaan tai vaikka kirkkoon, on onnellista, jos voit olla asiassa mukana koko sydämelläsi.

Runo tälle päivälle

Tiistai 6.6.2006 klo 11:59 - Pirjo Helminen

Syntymäpäivän aamuna nostan käsipainoja jaksamista kuvitellen.

Tahto ja taipuminen, dos-a-dos, seläkkäin.

Jostakin kuuluu pianon kalkatus,             koskettimet kiehtovat, elämänkoulu aikuisille.

Hymyn aihe

Keskiviikko 31.5.2006 klo 12:39 - Pirjo Helminen

Hammaslääkäri katsoo suuhun. Reikiä nolla. Yllätyn iloisesti. Pienen kosmeettisen toimenpiteen jälkeen on mukava taas hymyillä.

Hymyyn on myös aihetta psalmien kirjaa lukiessani. Siellä sanotaan:Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi. (psalmi 104, jae 15)

Niin paljosta suuri Jumala elämässämme huolehtii.

Kivirinkejä

Perjantai 26.5.2006 klo 12:04 - Pirjo Helminen

Nuori sanoo ruman sanan ja ohjaaja vie hänet käsivarresta tiukasti ja päättäväisesti ulos. Nuori istutetaan ranchin pihamaalle kivien ympäröimään rinkiin, jossa hänen on määrä kärsiä rangaistuksensa. Kuriin ja sääntöihin tottumaton nuori haistattelee kameralle. TV-dokumentti herättää monenlaisia ajatuksia.

Aamulla opastan murrosikäistä kravatin laitossa. Koululla on juhlat. Samalla mietin, miten monta vaikeaa paikkaa nuoren elämässä vielä tulee eteen. Niitä kivirinkejä, joissa elämä näyttää vähemmän reilua puoltaan.

Kun murrosikäinen menee ovesta tyylikkäänä ja tukka hulmuten, mielen täyttää suunnaton ilo. Tähän asti on päästy. Kiitän Jumalaa siitä, että en ole kasvattajana yksin.